Junassa kohti Vaasaa kuuntelen kiskojen kolinaa ja
kirskuntaa ja lumituiskujen henkäyksiä junan kylkeä vasten. Kolina on rytmikästä
ja kirskunta toistelee samoja säveliä. Junan ilmastointi ja ihmisten puheet
seilaavat eri sävelillä.
Mieleeni tulee eräs elämäni hyvin tärkeä henkilö, joka
laulaa mikroaaltouunin kanssa duettoja. Mikro humisee tiettyä ääntä, jonka
päälle on helppo laulaa harmonioita ja improvisoida melodioita. Hullua, mutta
hauskaa puuhaa. Musiikkia löytyy niin kodinkoneiden äänistä kuin kodin eri
käyttötavaroistakin. Pienenä rummutin kattiloita, soitin kampaa ja näppäilin
munanleikkurin kieliä. Keksin soittimia kaikesta mahdollisesta.
Kaikki tämä vain todistaa, että musiikkia on kaikkialla.
Musiikki on melodioita ja rytmejä, eikä se jätä meitä rauhaan missään.
Musiikkia soi radiossa, television mainoksissa, kauppakeskuksissa, kirkoissa, elokuvissa,
hississä ja koulujen musiikintunneilla. Hiljaisuudessakin voi kuulla musiikkia,
jos mielikuvitus ja kärsivällisyys vain riittää.
Jos tarkastelen omaa musiikkitaustaani, siihen on kuulunut
kuorolaulua, pianonsoittoa, koulun musiikintunteja ja yksityisiä laulutunteja. Lisäksi olen yrittänyt huonolla menestyksellä leikkiä säveltäjää. Pienenä olen paukutellut kattiloita ja keksinyt
omia lauluja. Yläasteella rohkaistuin taltioimaan näitä itse tekemiäni biisejä
kännykälle omaksi ilokseni.
Vaikka en mikään musikaalinen nero olekaan, olen aina nauttinut
musiikin kuuntelemisesta ja tekemisestä.
Se on osa minua. Minä en olisi ilman musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ethän kommentoi mitään sopimattomuuksia :)!